Viime viikon torstaina lähdin Poriin hyvin lumisesta Torniosta. Maanantaina kun palasin, palasinkin jo hyvin vähemmän lumiseen kaupunkiin. Vaan on meillä edelleen lunta, etelässä ei tietoakaan.
Etelään mennessä havahduin siihen, kuinka kaunis maa Suomi loppu viimeen onkaan. Juna pösötti yli jokien, läpi metsien ja kallioiden. Johan sitä rupesi itsekin miettimään, että kuinka ei koskaan huomaa sitä kuinka kauniissa maassa  sitä loppuviimeen elää. On vaan että "etelän eksotiikka", eikä tule huomanneeksi kuinka kaunis on oma luminen maisema. Ei mieti kuinka ihanaa on kun kaikka neljä vuodenaikaa todella eroavat toisistaan, ei sitä kuinka ihanaa on nähdä keväällä ensimmäiset leskenlehdeet, ei sitä kuinka romanttinen auringonlasku onnistuu lähimmän järvenrannalla, ei sitä kuinka syksyllä on väriloisto kauneimmillaan, ei sitä kuinka kaunista talvella on katsella auringon säteiden leikkiä  hiljan sataneessa puuterilumihangessa.
Vaan sama se kai on vähän joka maassa. Etelässä asuvat eivät suostu uimaan niin kylmässä vedessä kuin suomalaiset, se mitä suomalainen sanoo lämpimäksi on etelässä jäätävän kylmää.
Että eiköhän olla onnellisia kotimaamme luonnon rikkauksista, olla onnellisia siitä että meillä on neljä uskomattoman kaunista ja toisistaan eroavaa vuodenaikaa!